Juuri nyt — 8.3.2019
Olisi hienoa, että meistä kukaan ei jättäisi osallistumatta yhteiseen tasa-arvokeskusteluun siksi, että ajattelee olevansa siihen liian tietämätön, sanoo vuoden 2019 Stockwomann, kirjailija Sisko Savonlahti.
Vielä muutama vuosi sitten minusta tuntui, että minä en tajunnut mistään mitään. Olin kolmekymppinen ja kirjoitin työkseni juttuja naistenlehtiin. Vaikka kehitin itseäni jatkuvasti kirjoittajana ja tein tarkkoja havaintoja maailmasta, minusta tuntui hetkittäin, että olin aivan pihalla.
Esimerkiksi silloin, kun ihmiset ympärilläni puhuivat tasa-arvosta. Sanat kuten “feminismi” tai “yhteiskunnan rakenteet” saivat minut toivomaan, että olisin jo kotona ja voisin googlata, mitä ne tarkoittivat.
Tyydyin osallistumaan keskusteluihin nyökyttelemällä ja tekemällä parhaani näyttääkseni tiedostavalta. Ajattelin, että ehkä minä vain olen pelkkä bimbo. Mitäs vikaa siinä oli?
Olisi hienoa, jos kukaan meistä ei jättäisi osallistumatta yhteiseen keskusteluun tasa-arvosta siksi, että tuntee olevansa liian tietämätön. Mutta juuri niin minä tein.
Jälkiviisaana selityksiä voi etsiä menneisyydestäni. En koskaan ollut hyvä koulussa, lukioonkin pääsin nipin napin. Yliopistoon hain neljästi ja jäin ulkopuolelle joka kerta. Ajattelin, että siellä ne kaikki viisaat nyt opettelevat sivistyssanoja ja minä olen tyhmä. Paikka ammattikorkeakoulusta irtosi toiselta varasijalta.
Opiskeltuani muutaman vuoden sain kesätyön lehdestä. Siitä kesästä tuli käänteentekevä. Tässä paikassa en päässyt enää kirjoittamaan itselleni tutuista asioista, kuten muodista ja ihmissuhteista. Nyt aiheet olivat kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kun aamulla lähdin töihin, en tiennyt työstäisinkö tekstiä Tangomarkkinoista vai Naton kokouksesta. Jokainen päivä pelotti minua, ja jokaisen jutun valmistuminen deadlineen mennessä tuntui pieneltä ihmeeltä.
Yhtenä maanantaina minulla oli erityisiä hankaluuksia. Vaikka kuinka yritin perehtyä artikkelin aiheeseen, se oli minulle täyttä hepreaa. Haastateltavieni sitaatit eivät auttaneet minua. Lopulta menin koputtamaan esimiehen ovea. Olisin voinut kuolla häpeästä. Jutun tuli olla julkaisukelpoinen parin tunnin sisällä ja minä olin aivan neuvoton.
”En kerta kaikkiaan ymmärrä, mistä tässä asiassa on kyse”, sanoin pomolleni.
Esimies katsoi minua ilmeenkään värähtämättä ja sanoi: ”Soita jollekin viisaalle.”
Olin viimeinkin tunnustanut tietämättömyyteni, ja mitä siitä seurasi? Ei mitään. Työpaikkani ei syttynyt tuleen, eikä esimies käskenyt minua poistumaan, koska olin typerin hänen tapaamansa ihminen. Muistin, että tosiaan, toimittajan työtähän on asioiden selvittäminen, joten palasin koneelleni ja etsin uuden haastateltavan.
Kyselin häneltä mitä yksinkertaisimpia kysymyksiä ja hän vastasi niihin. Juttu valmistui aikataulussa ja siitä tuli hyvä. Kun lähdin toimituksesta kotiin olin väsynyt, onnellinen – ja vähän viisaampi.
Enää en ajattele, että olen tyhmä. Tiedän, että oma kokemukseni maailmasta on ihan yhtä tärkeä kuin jokaisen muunkin, eikä minun tarvitse siitä puhuakseni osata jokaista käsitettä ja sivistyssanaa.
Kukaan meistä ei tiedä kaikesta kaikkea, joten voin yhtä hyvin avata suuni silloinkin, kun en ole ihan varma siitä, mistä puhutaan. Silloin on aika kysyä.
Sisko Savonlahti on toimittaja ja kirjailija, jonka esikoisteos ’Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu’ julkaistiin viime syksynä. Hänet on valittu vuoden 2019 Stockwomanniksi vahvan henkilökohtaisen esimerkkinsä vuoksi. Savonlahti on feministi, joka ei pelkää nostaa vähemmistön kokemuksia ja yhteiskunnan epäkohtia puheenaiheeksi. Epäonnistumisen kokemuksia käsittelevässä esikoiskirjassaan Savonlahti on antanut äänen myös niille, joiden elämä on muutakin kuin huippuhetkiä ja sosiaalisen median unelmakuvastoa. Kirja on saavuttanut Suomessa valtavan suosion ja sen käännösoikeudet myytiin juuri Ruotsiin.
