Kaavoitin ja ompelin jo pienenä itselleni vaatteita ja rooliasuja leikkejä varten. Silloin erikoiset luomukseni herättivät muissa hämmennystä, ja usein myös haukkuja.
Nykyään tyyliäni kuvaillaan usein kokeilevaksi. Yhdistelen vaatteita ennakkoluulottomasti toisiinsa enkä suhtaudu pukeutumiseen vakavasti.
Tyylini on jatkuvassa muutoksessa ja heijastelee kulloistakin elämänvaihettani. On vain hyvä asia, jos tyylini on vaikeasti määriteltävissä, sillä välttelen kaavamaisuutta kaikessa, mitä teen.
Vastakohdat viehättävät
Vaatekaapissani on maailman laidoilta tuotuja käsintehtyjä aarteita, ajat sitten kirpputoreilta tehtyjä löytöjä ja laadukasta kotimaista muotia esimerkiksi Marimekolta ja Hálolta. Yhdistelemisen ansiosta tyylini pysyy eläväisenä.
Jos asukokonaisuus on liian harmoninen, rikon sen jollain siihen sopimattomalla. Japanilaiseen vintage-kimonoon yhdistän mokkaisen cowboy-hatun ja naisellisen kotelomekon pariksi puen niittimaiharit. Vastakohdat täydentävät toisiaan.
Arvovalintoja tunnepohjalta
Käytän vaatteita mielentilojeni ilmaisuun. Voimistan kulloistakin tunnetilaani valitsemalla ylleni mielestäni siihen sopivia värejä ja leikkauksia. Juuri nyt kevään kynnyksellä oranssilla ja vihreällä on minuun hyvin energisoiva vaikutus.
Parhaimmillaan vaate on omien mielipiteiden jatke, statement. Nykyään, kun vaatteen tuotantoketjusta on saatavilla valtava määrä informaatiota, voi jo ostopäätöksellään ilmentää ja tukea itselleen tärkeitä arvoja.
Pukeutumisen iloa
Paras pukeutumisneuvoni on pitää pilke silmäkulmassa. Pukeutumisesta ei kannata ottaa turhia paineita. Kannustan kaikkia nauttimaan siitä tunteesta, jonka vaate saa aikaan – oli se sitten vapaus, itsevarmuus tai mukavuus. Sinä päätät, millaisissa vaatteissa viihdyt.