Juuri nyt — 11.11.2024
Stockmannin asiakkaat osallistuivat Helsingin keskustan tavaratalon tÀmÀnvuotisen satuikkunan luomiseen vastaamalla kyselyyn, johon tuli satoja tarinoita ja piirroksia. Satuikkunan tarina on nyt koostettu kansan kollektiivisesta joulumielestÀ tekoÀlyn avulla. Sadun tÀrkeimmÀt elementit ovat rakkaus, anteliaisuus ja yhteenkuuluvuus.
Pohjoisen maan sydÀmessÀ, siellÀ, missÀ lumihiutaleet tanssivat kuin pienet balettitanssijat, lepÀsi metsÀ. MetsÀn reunalla, ikivanhojen puiden keskellÀ, asui kaksi oravaa.
ErÀÀnÀ iltana, kun oravat olivat koristelemassa kotipuutaan joulua varten, he nÀkivÀt pelokkaan peuran vasan. Vasa oli eksynyt perheestÀÀn, joten oravat pÀÀttivÀt auttaa hÀnet kotiin.
YhdessÀ he vaelsivat syvemmÀlle metsÀÀn, ihaillen tÀhtikirkasta taivasta ja kuunnellen talvituulen kuiskuttelua. VÀsymys teki heidÀn askelistaan raskaat. YhtÀkkiÀ he nÀkivÀt pienen mökin, joka oli koristeltu taianomaisesti kiiltÀvillÀ saippuakuplapalloilla. Piipusta nousi savukiehkura.
Oven avasi lempeÀsti hymyilevÀ tonttu, joka kutsui matkalaiset lepÀÀmÀÀn ja tarjosi lÀmmintÀ kaakaota ja tuoreita pipareita. Vasa ja oravat söivÀt vatsansa tÀyteen takkatulen lÀmmössÀ. Samalla he tarinoivat joulun muistoista ja rakkaistaan: heistÀ, jotka olivat jo menneet, ja heistÀ, jotka eivÀt olleet vielÀ edes saapuneet. Tonttu keinui tuolissaan puheensorinaa kuunnellen ja pyöritteli virkkuukoukullaan punaista lankaa.
Kun ystÀvykset aamulla hyvÀstelivÀt tontun, tÀmÀ sitoi virkkaamansa punaisen nauhan hellÀsti vasan kaulaan. Vasa alkoi ajatella perhettÀÀn ja tunsi rinnassaan sÀvÀhdyksen. Samassa hetkessÀ nauha alkoi loistaa revontulien lailla ja vasa tiesi tarkalleen, mihin suuntaan lÀhteÀ. Nauhan lÀmmintÀ hehkua seuraten kolmikko jatkoi seikkailuaan halki metsÀn, ohittaen jÀÀtyneitÀ puroja ja korkeita lumikumpuja.
Viimein he saapuivat tutulle kotijÀrvelle, jonka rannalla vasan perhe odotti pienokaistaan.
Pitkien ja onnellisten halausten jÀlkeen peuraperhe sekÀ kaikki muut metsÀn elÀimet kokoontuivat yhteen pitkÀn, herkkuja notkuvan pöydÀn ÀÀreen. He lauloivat joululauluja, leikkivÀt pehmeÀssÀ lumessa ja ihastelivat tontun kuusen alle piilottamia lahjoja.
Silloin syttyivÀt valot suureen kuuseen, jota metsÀn linnut olivat koristelemassa. Puuta kiersi taianomaisesti hehkuva punainen nauha, joka kietoutui latvassa suurelle rusetille.
Ja niin tÀstÀ seikkailusta syntyi legenda, joka muistutti kaikkia joulun todellisesta merkityksestÀ: rakkauden, anteliaisuuden ja yhteenkuuluvuuden voimasta. Niiden avulla myös eksyneet löytÀisivÀt tiensÀ kotiin.
Helsingin keskustan Stockmannin rakastettu satuikkuna on avattu jo 75. kerran. Avasimme ensimmÀisen satuikkunan jo vuonna 1949, ja siitÀ lÀhtien ikkuna on ollut joka vuosi erilainen ja heijastanut jollain tavalla omaa aikaansa.
TÀllÀ kertaa satuikkunan paljastus oli erityisen jÀnnittÀvÀ hetki, sillÀ sen luomistyöhön ovat osallistuneet sekÀ asiakkaamme ettÀ tekoÀly.
âKerĂ€simme ensimmĂ€istĂ€ kertaa ikkunan suunnittelua varten asiakkailta toiveita ja ideoita siihen, miltĂ€ nĂ€yttÀÀ unelmien joulu ja millaisia jouluhahmoja satuikkunassa seikkailee. Avoimeen kyselyyn saapui satoja vastauksia eri ikĂ€isiltĂ€ asiakkailta sekĂ€ viestien ettĂ€ piirustusten muodossa”, kertoo markkinoinnistamme ja brĂ€ndistĂ€ vastaava johtaja Riitta Elovaara.
”Vastausten pohjalta tekoĂ€ly on kirjoittanut jouluisen sadun, joka kertoo rakkauden, anteliaisuuden ja yhteenkuuluvuuden voimasta”.
Asiakkaiden vastauksia on hyödynnetty ikkunan rakentamisessa konkreettisella tavalla: Ikkunassa nÀkyvÀt nyt esimerkiksi unelmien joululahjat ja asiat, joita asiakkaamme joulun ajassa arvostavat.
Ikkunaan rakentuneen talvimaiseman keskeltÀ voi löytÀÀ esimerkiksi pienen paratiisisaaren, sillÀ aurinkoinen lomamatka toistui monen vastaajan toiveissa. Pienet elÀinperheet taas kuvastavat haaveita lapsista.
âSatuikkunamme on tĂ€rkeĂ€ tunnelman ja muistojen luoja, ja sen ÀÀrellĂ€ vierailu on tĂ€rkeĂ€ osa monen jouluperinteitĂ€. TĂ€llĂ€ kertaa tuntuu erityisen kutkuttavalta esitellĂ€ ikkuna asiakkaillamme, sillĂ€ moni heistĂ€ saattaa bongata sieltĂ€ oman toiveensaâ, Riitta jatkaa.
