Juuri nyt — 11.11.2024
Stockmannin asiakkaat osallistuivat Helsingin keskustan tavaratalon tämänvuotisen satuikkunan luomiseen vastaamalla kyselyyn, johon tuli satoja tarinoita ja piirroksia. Satuikkunan tarina on nyt koostettu kansan kollektiivisesta joulumielestä tekoälyn avulla. Sadun tärkeimmät elementit ovat rakkaus, anteliaisuus ja yhteenkuuluvuus.
Pohjoisen maan sydämessä, siellä, missä lumihiutaleet tanssivat kuin pienet balettitanssijat, lepäsi metsä. Metsän reunalla, ikivanhojen puiden keskellä, asui kaksi oravaa.
Eräänä iltana, kun oravat olivat koristelemassa kotipuutaan joulua varten, he näkivät pelokkaan peuran vasan. Vasa oli eksynyt perheestään, joten oravat päättivät auttaa hänet kotiin.
Yhdessä he vaelsivat syvemmälle metsään, ihaillen tähtikirkasta taivasta ja kuunnellen talvituulen kuiskuttelua. Väsymys teki heidän askelistaan raskaat. Yhtäkkiä he näkivät pienen mökin, joka oli koristeltu taianomaisesti kiiltävillä saippuakuplapalloilla. Piipusta nousi savukiehkura.
Oven avasi lempeästi hymyilevä tonttu, joka kutsui matkalaiset lepäämään ja tarjosi lämmintä kaakaota ja tuoreita pipareita. Vasa ja oravat söivät vatsansa täyteen takkatulen lämmössä. Samalla he tarinoivat joulun muistoista ja rakkaistaan: heistä, jotka olivat jo menneet, ja heistä, jotka eivät olleet vielä edes saapuneet. Tonttu keinui tuolissaan puheensorinaa kuunnellen ja pyöritteli virkkuukoukullaan punaista lankaa.
Kun ystävykset aamulla hyvästelivät tontun, tämä sitoi virkkaamansa punaisen nauhan hellästi vasan kaulaan. Vasa alkoi ajatella perhettään ja tunsi rinnassaan sävähdyksen. Samassa hetkessä nauha alkoi loistaa revontulien lailla ja vasa tiesi tarkalleen, mihin suuntaan lähteä. Nauhan lämmintä hehkua seuraten kolmikko jatkoi seikkailuaan halki metsän, ohittaen jäätyneitä puroja ja korkeita lumikumpuja.
Viimein he saapuivat tutulle kotijärvelle, jonka rannalla vasan perhe odotti pienokaistaan.
Pitkien ja onnellisten halausten jälkeen peuraperhe sekä kaikki muut metsän eläimet kokoontuivat yhteen pitkän, herkkuja notkuvan pöydän ääreen. He lauloivat joululauluja, leikkivät pehmeässä lumessa ja ihastelivat tontun kuusen alle piilottamia lahjoja.
Silloin syttyivät valot suureen kuuseen, jota metsän linnut olivat koristelemassa. Puuta kiersi taianomaisesti hehkuva punainen nauha, joka kietoutui latvassa suurelle rusetille.
Ja niin tästä seikkailusta syntyi legenda, joka muistutti kaikkia joulun todellisesta merkityksestä: rakkauden, anteliaisuuden ja yhteenkuuluvuuden voimasta. Niiden avulla myös eksyneet löytäisivät tiensä kotiin.
Helsingin keskustan Stockmannin rakastettu satuikkuna on avattu jo 75. kerran. Avasimme ensimmäisen satuikkunan jo vuonna 1949, ja siitä lähtien ikkuna on ollut joka vuosi erilainen ja heijastanut jollain tavalla omaa aikaansa.
Tällä kertaa satuikkunan paljastus oli erityisen jännittävä hetki, sillä sen luomistyöhön ovat osallistuneet sekä asiakkaamme että tekoäly.
”Keräsimme ensimmäistä kertaa ikkunan suunnittelua varten asiakkailta toiveita ja ideoita siihen, miltä näyttää unelmien joulu ja millaisia jouluhahmoja satuikkunassa seikkailee. Avoimeen kyselyyn saapui satoja vastauksia eri ikäisiltä asiakkailta sekä viestien että piirustusten muodossa”, kertoo markkinoinnistamme ja brändistä vastaava johtaja Riitta Elovaara.
”Vastausten pohjalta tekoäly on kirjoittanut jouluisen sadun, joka kertoo rakkauden, anteliaisuuden ja yhteenkuuluvuuden voimasta”.
Asiakkaiden vastauksia on hyödynnetty ikkunan rakentamisessa konkreettisella tavalla: Ikkunassa näkyvät nyt esimerkiksi unelmien joululahjat ja asiat, joita asiakkaamme joulun ajassa arvostavat.
Ikkunaan rakentuneen talvimaiseman keskeltä voi löytää esimerkiksi pienen paratiisisaaren, sillä aurinkoinen lomamatka toistui monen vastaajan toiveissa. Pienet eläinperheet taas kuvastavat haaveita lapsista.
”Satuikkunamme on tärkeä tunnelman ja muistojen luoja, ja sen äärellä vierailu on tärkeä osa monen jouluperinteitä. Tällä kertaa tuntuu erityisen kutkuttavalta esitellä ikkuna asiakkaillamme, sillä moni heistä saattaa bongata sieltä oman toiveensa”, Riitta jatkaa.
